Tarinoita perheiltämme
Haastattelimme muutamia perheitämme tätä osiota varten mutta olemme muuttaneet vanhempien nimet lapsia suojellaksemme. Toivottavasti saat heidän tarinoista uusia ajatuksia ja ymmärrät paremmin, olisiko sijaisperheen kutsumusammatti myös teidän perheessä mahdollista.
Maija ja Heikki
Maijan ja Heikin luona Länsi-Uudellamaalla on haastatteluhetkenä asunut neljä sijoitettua lasta jo nelisen vuotta. Perheellä ei ole omia lapsia vaan oli jo pitkään ennen valmennusta tiennyt, että haluaa ryhtyä sijaisperheeksi ja sitä kautta auttaa yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Perhe asuu tällä hetkellä koiransa kanssa mukavassa rivitalossa mutta haaveilee muutosta omakotitaloon.
Millaista suurperheenne arki on?
Arki on ihanaa lasten kanssa, päivät toki vaihtelevat, mutta lapset ovat ihania. Yksi on koulussa, muut päiväkodissa. Lapset ovat kehittyneet paljon meillä ollessaan.
Meillä eletään normiarkea, on sääntöjä ja struktuuri, joka tukee lapsia. Lapsilla on pihapiirissä paljon kavereita.
Miten valmennus on vastannut siihen todellisuuteen, missä nyt olette?
Voiko mikään valmennus valmistaa täysin siihen, mitä on arki sijaisvanhempana?
Mielestäni arki lasten kanssa opettaa ja kokemusten kautta saa oikeaa valmennusta toimia seuraavan kerran paremmin.
Mitä haluaisit sanoa uusille sijaisvanhemmiksi valmentautuville?
Sijaisvanhemmuus on iso elämänmuutos: se on haastavaa, mutta myös tosi antoisaa. Siinä voi kokea isoja onnistumisia. Sijaisvanhemmuus on elämäntapa.
Millaisia haasteita olette kohdanneet sijoituksen aikana?
Alku aina hankalaa, sanotaan – ja niin meilläkin oli. Aika tohinalla alkoi näiden lasten sijoitus, kun samaan aikaan sattui ja tapahtui. Mutta kaikesta selvittiin.
Lapsilla on omat haasteensa kuten kaikilla sijoitetuilla lapsilla, mutta he kehittyvät koko ajan.
Lapsilla on voimakastahtoinen vanhempi, joka on aiheuttanut aika paljon huolta lasten turvallisuudesta kotiharjoittelujen aikana. Meillä on kyllä hyvät välit vanhemman kanssa ja voimme kertoa hänelle huolistamme niissä tilanteissa. Emme kuitenkaan voi olla valvomassa, kuinka vanhempi menettelee lasten ollessa hänen luonaan.
Lapsilla on oma sosiaalityöntekijä hyvinvointialueella ja meille sijoitetuilla lapsilla oli alkuun sellainen työntekijä, joka oli paljon poissa. Kun työntekijä vaihtui, tilalle tuli sellainen, jolla ei ollut lastensuojelusta kokemusta. Kaikki tällainen tuo haasteita tilanteeseen, jossa lapsilla on voimakastahtoinen vanhempi.
Mikä on parasta sijaisvanhemmuudessa?
Parasta on lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen. Onnistumisen kokemuksia on paljon. Lapsilta saatu hyvä palaute lämmittää. Lapset ovat parasta.
Katri ja Max
Katri ja Max asuvat Keski-Uudenmaan maaseudulla omakotitalossa ja heille on haastatteluhetkenä vasta muutama kuukausi sitten muuttanut kaksi lasta avohuollon tukitoimena. Näin aluksi lapset asuvat siis väliaikaisesti perheessä noin 3-6 kuukautta jonka jälkeen tilannetta arvioidaan uudestaan. Avohuollon sijoituksessa kaikkien osapuolten, eli lapset ja heidän molempien vanhemmat, tulee hyväksyä sijoitusta. Perheessä on entuudestaan kaksi poikaa ja pihapiirissä asuu myös Maxin äiti, joka pystyy tukemaan sijaisperhettä tarvittaessa.
Millainen muutos lasten sijoitus teidän perheeseenne oli vai muuttuiko mikään arjessanne?
Vieraiden lasten muuttaminen meille oli kyllä iso elämänmuutos, mutta positiivinen sellainen. Positiivinen muutos, ehdottomasti.
Onko jokin tietty asia yllättänyt iloisesti?
Yllättänyt iloisesti? No, mä voin sanoa tämän: on ollut paljon helpompaa kuin valmennuksessa kuvittelimme ja pelkäsimme, että millaista se sitten olisi.
Kuinka lapset ovat sopeutuneet muutokseen?
He ovat sopeutuneet yllättävän hyvin. Tietysti heillä on omat haasteensa. Mutta nyt he ovat oppineet jo meidän perheen rytmit, nukkumaanmenot, ruokailut jne. Olen miettinyt, ovatkohan he eläneet ennen tällaista perhe-elämää. – Kaikki neljä lasta leikkivät keskenään. Sijoitetut lapset oikein odottavat, että meidän pojat tulevat koulusta ja eskarista.
Millaista tukea olette huomanneet tarvitsevanne sijaisvanhemmuuteenne?
Lasten hoitaminen on helpointa tässä, vaikka heillä haasteita onkin. Tukea tarvitsemme oikeasti vanhempien kanssa toimimiseen. Meillä on ihan hyvät välit kyllä. Toinen vanhemmista on laittanut viestiä, että hän toivoo meiltä päivittäistä raportointia, mitä lapset ovat tehneet ja kuviakin päivittäin. Ajattelemme, että kuvia voimme lähettää, mutta ihan päivittäin ei aika oikein riitä raportoimaan lasten jokaista tekemistä.
Olisi hyvä, jos lasten oma sosiaalityöntekijä linjaisi tämän asian siten, että osaisimme toimia oikealla tavalla. Voisimme ehtiä viikoittain laittaa pääpiirteissään, mitä lapset ovat tehneet.
Perhehoidon ohjaaja Mia on ollut isona tukena tässä sijoituksessa. Mialla on niin laaja asiantuntemus lasten kanssa toimimisesta.
Millaisia haasteita lapsilla on?
No esimerkiksi toinen heistä ei uskalla mennä nukkumaan yksin ja pelkää pimeää. Kannan aina hänet nukkumaan ja istun vieressä, kunnes hän nukahtaa. Toisella lapsella on pulmaa kuivana pysymisessä ja pidämme hänellä siksi yövaippaa. Toivottavasti sosiaalityöntekijä laittaa lapset tutkimuksiin.
Kuinka olette kokeneet tällaisen lyhyt- tai määräaikaisen sijoituksen? Ajatteletteko, että jatkaisitte mahdollisesti lyhytaikaisten sijoitusten parissa? Oletteko huomannut, että voisi olla jotakin eroa saamassanne valmennuksessa pitkäaikaiseksi sijaisperheeksi ja tässä todellisuudessa, jossa nyt elätte?
No valmennuksessa ei kerrottu, kuinka paljon olisimme tekemisissä vanhempien kanssa. Siksi juuri tähän tarvitsemme nyt ohjeita.
Tapaamisia vanhempien kanssa on joka viikko ja otan niihin aina työstä vapaapäivän, jotta voin viedä lapset tapaamisiin. Toista autoa pitää juuri nyt korjata, joten Katri ei voi kuljettaa lapsia. Ostaisimme uuden auton, mutta kun sijoitus on lyhytaikainen, emme tiedä, kannattaako hankkia toista autoa, jos lapset muuttavat piankin takaisin omaan kotiin. Tämä on näitä lyhytaikaisen sijoituksen epävarmuustekijöitä.
Tällaisessa lyhytaikaisessa sijoituksessa epävarmuus sijoituksen jatkuvuudesta on jatkuvasti läsnä. Eniten mietin sitä lasten kannalta, kun heillekin on epäselvää, kauanko he asuvat meillä. Ja Katri on miettinyt, kuinka hän uskaltaa kiintyä lapsiin, kun ei ole tietoa, kauanko lapset asuvat meillä. Itse näen asian vähän toisin. Ajattelen, että annamme lapsille kaiken sen, mitä he tarvitsevat ja mitä meillä on antaa, rakkautta ja ruokaa ja hoitoa sen aikaa, kun he asuvat meillä. Silloin lapset saavat ainakin jonkin aikaa elämässään kokea sitä turvallista perhe-elämää, mitä meidän perheellä on heille antaa.
Malla ja Kimmo
Malla ja Kimmo asuvat isossa omakotitalossa Länsi-Uudellamaalla. Heillä on omia lapsia viisi ja sijoitettuja kaksi, mutta kaksi omaa lasta asuvat osittain muualla; perhe on uusperhe. Lasten lisäksi riittää muutakin vilskettä ja vilinää, kun perheessä on sekä koiria että kissoja. Haastatteluhetkenä perhe oli toiminut sijaisperheenä yli viisi vuotta.
Mikä sai teidät ryhtymään sijaisperheeksi?
Olemme lapsirakkaita ja meillä on kokemusta lapsiperheen arjesta. Perheemme arvoihin kuuluu auttaminen. Osaksi sekin vaikutti, että siinä tarjoutui mahdollisuus jäädä kotiin ja olla enemmän omienkin lasten käytettävissä.
Millainen muutos sijaisperheeksi ryhtyminen oli perheellenne?
Se on ollut hyväksi koko perheelle. Omat lapset ovat olleet tyytyväisiä, että äiti on kotona, kun he tulevat koulusta. Sijoitettujen lasten haasteiden myötä olen kasvanut ihmisenä ja voin sanoa, että ajatustapani elämästä muuttui täysin. Suhteellisuudentajumme on kehittynyt ja osaamme keskittyä nyt enemmän oleelliseen. Jotkut ennen isoilta tuntuneet riidan aiheet jäävät nykyään huomiotta.
Millaista arki lasten kanssa on suurperheessänne?
Arki on usein haastavaa, mutta mieltä kohottaa, kun voin todeta, että taas löydettiin keinoja auttaa lasta ja taaksepäin, kun katsoo, niin huomaa, kuinka paljon lapsi onkaan edennyt kehityksessään meillä asuessaan. Iloa tuottaa se, kun huomaa, kuinka oma perhe on vaikuttanut eheyttävästi rikkinäiseen lapseen.
Kuinka omat lapsenne ovat suhtautuneet siihen, että teille on muuttanut vieraita lapsia?
Omissa lapsissamme näkyy halu auttaa apua tarvitsevia lapsia. Poikamme tiesi yhden koulukaverinsa olevan muuttamassa lastenkotiin ja ehdotti, että ottaisimme kaverin meille asumaan, koska meillehän mahtuu.
Millaisia vaikeuksia olette kohdanneet sijaisvanhempina?
Alkuvaihe ensimmäisen sijoituksen kohdalla oli vaikea. Emme kuitenkaan halunneet luovuttaa. Ajattelimme, että tästä kun selviämme, selviämme mistä tahansa. Koulutus- ja ammattitaustamme on varmasti myös auttanut vaikeuksista selviytymisessä.
Haasteita tuo se, että lasten sosiaalityöntekijät vaihtuvat usein ja jokainen aloittaa aina alusta. Jos he ovat vain hetken työssä, kukaan ei ehdi paneutua lapsen asioihin kunnolla.
Lasten omaiset ovat joskus soittaneet meille vihaisia puheluita ja laittaneet ikäviä tekstiviestejä. Näissä tilanteissa olisi hyvä, että lapsen sosiaalityöntekijä ohjaisi vanhempia toimimaan toisin.
Millaista tukea olette saaneet lasten sijoituksen aikana?
Perhehoidon ohjaajalta, Mialta, olemme saaneet hyvin tukea. Hän on mukana neuvotteluissa ja taustatukena sijoituksen kaikissa asioissa, myös lasten omaisiin päin. Työnohjauksesta on ollut paljon apua, kun saa puhua lasten asioista jollekin. Niistähän ei voi puhua kenelle tahansa.
Pidän tärkeänä jaksamisen lähteenä myös vertaistukea, jota saan sijaisvanhempien ryhmissä. Niitä löytyy Perhehoitoliiton kautta.
Mitä haluaisitte sanoa uusille sijaisvanhemmiksi hakeville ihmisille?
Sijaisvanhemmuus on enemmänkin elämäntapa kuin työ.
Heidi ja Aaro
Heidi ja Aaro asuvat kahden oman sekä kahden sijoitetun lasten kanssa isossa omakotitalossa Uudellamaalla. Sijoitetut lapset oli haastatteluhetkellä muuttaneet perheeseen puolisen vuotta sitten ja vanhemmista Heidi hoitaa lapsia ja Aaro käy päivätyössä lastensuojelun alalla. Perheen vanhemmuudessa korostuvat rakkaus, rajat ja säännöllinen arki - jokainen lapsi on omalainen persoonansa ja vanhemmat arvostavat lapsen yksilöllisyyttä. Sen lisäksi perheessä harrastetaan aktiivisesti musiikkia.
Mikä sai teidät ryhtymään sijaisvanhemmiksi?
Me mietittiin tätä jo ennen omia lapsia. Tykätään ihmisläheisestä työstä, jossa voi vaikuttaa. Valmennuksessa kerrottiin etukäteen rehellisesti haasteista. Kun tutustuttiin teihin valmennuksessa, tiedettiin, ettei jäädä yksin. Ollaan hyödytty viikoittaisesta puhelusta. Koko ajan tämä on mennyt eteenpäin.
Onko jokin yllättänyt teidät iloisesti tässä?
No, se ainakin, miten mukavasti arki on sujunut. Missään vaiheessa ei ole tullut mieleen, että mihin tässä tuli lähdettyä! – Myös taloudellinen tuki teiltä on hyvää.
Onko jotakin, missä sijaisvanhempana olette huolissanne?
Se, jos sosiaalityöntekijä ei raamita riittävästi suhteessa lapsiin vanhempien yhteydenottoja. Miten sosiaalityöntekijä päättää asioista? Mietimme, mitä kotiharjoitteluissa tapahtuu. Mehän teemme sen korjaavan työn lapsissa niiden tapaamisten jälkeen. Onneksi meillä on hyvät suhteet vanhempien kanssa ja tähän asti olemme setvineet esiin tulleet erimielisyydet puhumalla.
Miten valmennus on vastannut todellisuutta?
Olen huomannut, että on outoa hakea toisen lasta tapaamisilta hänen omien vanhempiensa luota; ehkä olisi voitu käsitellä enemmän sijaisvanhemman roolia asioidessa syntymävanhemman kanssa. Muuten valmennus on vastannut tarkoitustaan.
Mitä haluaisit sanoa sellaiselle, joka miettii sijaisvanhemmaksi ryhtymistä?
Uskallan rohkeasti kannustaa ryhtymään sijaisvanhemmaksi.